Epätasaisesti nukuttu yö, kamat vankkuriin, pusut Ninan poskelle ja kohti Dusselin lufthafea. Auto palautukseen, kamat hihnalle ja kipin kapin lentävään alumiinisikariin sisään.
Paluureissun ainoa bumppi matkassa oli lentokentän tiukka turvatarkastus. Verenhimoisen sadistiset lentokenttästevarit napsuttelivat Lollero-Larin kohdalla jo kumihanskoja, kun epäilivät että buutsien pohjiin oli jemmattu semtexiä tai muuta töhötalebanien muovailuvahaa. Kenkien erillisen läpivalaisun jälkeen pettymys loisti teutonien silmistä, kun timbsien pohja osoittautuikin ehdaksi vietnamilaismukuloiden muotoilemaksi kumiläskäriksi ja peräaukon tuseeraus jäi kalapuikkoviiksisediltä vain haaveeksi.
Myös Saaraa epäiltiin aiheetta 2000-luvun Ulrike Meinhofiksi ja käsilaukun solki piti erikseen tarkistaa. Kun epäilyt Punaisen Armeijakunnan comebackista saatiin ravistettua, pieraistiin kerran flygarissa ja heitettiin kamat vapaa-ajan autoon synkkenevässä Stadin iltapäivässä. Se siitä. Viikko takana ja massit käytetty. On konkluusion aika.
Lala:
Kylmyys
..ttu että oli kylmä. Palellu yhtä paljon armeijassa. Ens uusvuos jossain tosilämpimässä
Ylimielisyys
Ei oo ukotusta. Jos et osaa kieltä, oot sekundasakkia.
Vaatteet
Likat, ostakaa korkeampia korkoja ja lyhyempiä hameita. Kundit, ostakaa kaulahuivi.
Massit
Menee niinku kaikkialla Länsi-Euroopassa. Paljon.
Siistiä
Homeinen vanhuus. Kaupungit on kivoja ja hengittää kulttuuria päin pläsiä. Harmi että ihmiset on aika hanurista.
Lyhyesti
Turnee oli hyvä, mutta ei vetänyt vertoja kesän reissulle mukavuudessa ja päräyttelyissä. Eipä ihme, mutta oli mukavaa heilua viikko talvesta pois Suomesta. Ens kerralla meen kesällä ja teen teemareissun tyyliin ravintolat, museot tai 2 maailmansodan taistelukentät. Esimerkiksi Pariisista jäi se kaikki paras eli museot ym. ikiaikaiset läpät kokematta, koska ajankohtana 31.12. - 1.1. ei ole se paras. Yleistä reissua ei välttämättä huvita ihan heti Ranskaan tehdä.
lauantai 3. tammikuuta 2009
The circle is complete....
Hihhei...vuosi kovasti käynnissä. 502 kilsaa Düsseldorfiin. Normaalit aamusäädöt hoidettiin aika rytäkällä, ja parkkihallistakin selvittiin ilman kolhuja. Pariisista häivyttiin kello 11.15, suuntana Brysseli. Brysselissä vedettiin lounassa Boston Cafessa, jossa tarjoilija oli hyvä silmille, mutta huono ammatissaan, eli tarjoilu ei oikein sujunut...ruoka itsessään oli kohtuuhintaista ja riitti ravitsemaan nälkäiset matkailijat. Suklaapuodin kautta lähdettiin pujottelemaan kohti saksaa. Hieman kateellisina saatiin myös Miimiltä viesti, että hän on saapunut turvallisesti Buenos Airesiin...
Matkalla tuli pimeää ja hieman loskaa. Kesärenkaat kantoivat meidät kuitenkin pienen pätkää hollannin kautta Düsseldorfin porteille saakka. Iltapalan ja tuliaisten haku kaupasta ja meidät kämpille kutsuneelle Ninalle hengailee. Kelaapa sitä, tavattiin viikko sitten, mutta saatiin jopa avaimet Ninalle, jotta meille löytyisi maja, jossa levätä.
Näytä suurempi kartta
Talon piti olla tyhjä, mutta Nina olikin paikalla. Lähettiin sille matkalla tekstiviesti, mutta kansainvälisissa tekstiviestiyhteyksissä oli ilmeisesti jotain vikaa, koska tultiin hieman puskista neidon iltaa pilaamaan.
Huomenissa lähdetään jo kotia kohti. Nopeasti se viikko menee.
Matkalla tuli pimeää ja hieman loskaa. Kesärenkaat kantoivat meidät kuitenkin pienen pätkää hollannin kautta Düsseldorfin porteille saakka. Iltapalan ja tuliaisten haku kaupasta ja meidät kämpille kutsuneelle Ninalle hengailee. Kelaapa sitä, tavattiin viikko sitten, mutta saatiin jopa avaimet Ninalle, jotta meille löytyisi maja, jossa levätä.
Näytä suurempi kartta
Talon piti olla tyhjä, mutta Nina olikin paikalla. Lähettiin sille matkalla tekstiviesti, mutta kansainvälisissa tekstiviestiyhteyksissä oli ilmeisesti jotain vikaa, koska tultiin hieman puskista neidon iltaa pilaamaan.
Huomenissa lähdetään jo kotia kohti. Nopeasti se viikko menee.
perjantai 2. tammikuuta 2009
Citteeh of lööv
Täällä ne mamman pikku apinat vaan olla köllöttelee vuoden ekana päivänä punkassa, vaikka ollaan oikein euroopan ihmemaassa. Suttuiset simmut aukenivat melkoisen hitaasti, mutta lopulta liikkeelle päästiin mikrolasagnen, voileipien ja rautaisen kurin turvin. Tuttuja reittejä pitkin tallailtiin Republiquen metrosteissille, josta hypättiin Chateletiin menevään vaunuun. Pian oltiinkin jo Seinen rannalla hämmästelemässä.
Käytiin oikopäätä vilkaisemassa josko Quasimodo olisi huudeilla, mutta ilmeisesti tammikuun eka on kellonsoittajien vapaapäivä, joten todettiin vaan turrejen meri Notre Damen pihassa. Notre Damelta aloitettiin pakollinen murhamarssi kohti Louvrea, elikkäs tällä kertaa painellaan länteen. Louvren pyramidit saivat retkueessa aikaan perusnillityksen ja nälkä/pissa/jano/kakka - hädästä johtuvan valituksen. Vaihdettiin hieman suuntaa ja kilsan tai parin jälkeen tauko-brasserie löytyikin. Pysähdys oli helpottava mutta kallis, kaksi kahvia ja kaksi kaakaota, yhteensä 18,80€. Jeesus, kyllä kuseminen maksaa. Vessat olivat vähälukuiset ja pitkäjonoiset. Tästä voidaan tulla siihen johjtopäätökseen, että ranskalaiskuppila jonka nimessä on "3" tai "Trois" on paska. Kaffella istuessa Mimosakin saatiin yhytettyä matkapuhelinverkon kautta ja kävi ilmi että neiti on palannut CDG:lle ja lento Argentiinaan lähtee vasta kello 23.05. Suunnaksi siis Gare Du Nord.
Gare du Nordille saavuttiin ennen Miimiä, joten aloitettiin ruokapaikan metsästys. Sellainen löytyikin melkoisen nopeasti, valittiin steissin viereinen Hippopotamus. Palattiin asemalle venailemaan Helsinki - Pariisi välin most frequent flyeria ja koettiin jälleen uusi attentaatti. Käsienlämmittelytolpalle tuli denojen kunkku, yks-silmä pate. Sillä oli kolme pulloa ja kaks röökiä. Beat that karhupuiston väki! Miimikin tuli.
Heitettiin pihvit huiviin hipporaflassa ja ekaa kertaa kaikki sai mitä halusi, eikä kovin pahasti pettynytkään. Voittaa viemärikalakeiton satanolla. Todettiin aikaa olevan reilusti, joten lähdettiin vielä hetkeksi Pigallen hulinaan ottamaan turrekuvat Moulin Rougen edessä. Kävelymatka oli rattoisa ja pian sitä venailtiin metroa varmasti euroopan kuumimmalla metroasemalla Barbes Rochechouartilla, jokaisella Algerialaisella siirtolaisella oli joku hustle päälle, myynnissä skumppaa, röökii, kirjoja, hattuja ja kaikkee perseestä perämoottoriin. Jäätiin pois Pigallessa, tsuppailtiin pornokauppojen ja revyy-puotien läpi kohti punaista myllyä, tsekattiin esitysten hinnat ja räpsittiin fotot. Hinnat alkaen 89 euroa. Paikalla oli väkeä kuin Padasjoen sahtimarkkinoilla, joten käynnistettiin evakuoituminen väljemmille vesille. Blanchen asemalta hypättiin kakkosmetroon ja ajettiin La Chapelleen. Zääzää ja Laalaa jatkoivat kuitenkin jo hotellillepotellille, koska heidän kurkuissaan pesii basiliskoja ja muita inhoja flunssaoireita.
Miimi saatiin junaan kohti lentoasemaa ja duo Ville ja Jiikku joutuivat pariisissa asuvan suomalaismimmin kyselytunnin kohteeksi. Kun riittävän tarkka selostus asuinpaikoista, matkareiteistä ja sukuhistoriasta oli naiselle annettu saimme luvan jatkaa matkaa. Skujailtiin metrolla Chaps Elyseelle riemukaarta katsomaan. Käytiimpä matkalla kolmessa autonäyttelyssäkin. Tuoreimmat pösöt, rellut ja tojotat on nyt koeistuttu. Omituista. Räpsittiin vielä fotograafit riemukaaresta ja aloitettiin vaellus kohti kotihotlaa. Iltapalaakin haettiin, jonka jölkeen elbattin ja katsottiin eläviä kuvia televiisio-aparaatista. Sitten pakattiin laukut ja alettiin ottamaaan zeettoria kalloonpalloon.
Käytiin oikopäätä vilkaisemassa josko Quasimodo olisi huudeilla, mutta ilmeisesti tammikuun eka on kellonsoittajien vapaapäivä, joten todettiin vaan turrejen meri Notre Damen pihassa. Notre Damelta aloitettiin pakollinen murhamarssi kohti Louvrea, elikkäs tällä kertaa painellaan länteen. Louvren pyramidit saivat retkueessa aikaan perusnillityksen ja nälkä/pissa/jano/kakka - hädästä johtuvan valituksen. Vaihdettiin hieman suuntaa ja kilsan tai parin jälkeen tauko-brasserie löytyikin. Pysähdys oli helpottava mutta kallis, kaksi kahvia ja kaksi kaakaota, yhteensä 18,80€. Jeesus, kyllä kuseminen maksaa. Vessat olivat vähälukuiset ja pitkäjonoiset. Tästä voidaan tulla siihen johjtopäätökseen, että ranskalaiskuppila jonka nimessä on "3" tai "Trois" on paska. Kaffella istuessa Mimosakin saatiin yhytettyä matkapuhelinverkon kautta ja kävi ilmi että neiti on palannut CDG:lle ja lento Argentiinaan lähtee vasta kello 23.05. Suunnaksi siis Gare Du Nord.
Gare du Nordille saavuttiin ennen Miimiä, joten aloitettiin ruokapaikan metsästys. Sellainen löytyikin melkoisen nopeasti, valittiin steissin viereinen Hippopotamus. Palattiin asemalle venailemaan Helsinki - Pariisi välin most frequent flyeria ja koettiin jälleen uusi attentaatti. Käsienlämmittelytolpalle tuli denojen kunkku, yks-silmä pate. Sillä oli kolme pulloa ja kaks röökiä. Beat that karhupuiston väki! Miimikin tuli.
Heitettiin pihvit huiviin hipporaflassa ja ekaa kertaa kaikki sai mitä halusi, eikä kovin pahasti pettynytkään. Voittaa viemärikalakeiton satanolla. Todettiin aikaa olevan reilusti, joten lähdettiin vielä hetkeksi Pigallen hulinaan ottamaan turrekuvat Moulin Rougen edessä. Kävelymatka oli rattoisa ja pian sitä venailtiin metroa varmasti euroopan kuumimmalla metroasemalla Barbes Rochechouartilla, jokaisella Algerialaisella siirtolaisella oli joku hustle päälle, myynnissä skumppaa, röökii, kirjoja, hattuja ja kaikkee perseestä perämoottoriin. Jäätiin pois Pigallessa, tsuppailtiin pornokauppojen ja revyy-puotien läpi kohti punaista myllyä, tsekattiin esitysten hinnat ja räpsittiin fotot. Hinnat alkaen 89 euroa. Paikalla oli väkeä kuin Padasjoen sahtimarkkinoilla, joten käynnistettiin evakuoituminen väljemmille vesille. Blanchen asemalta hypättiin kakkosmetroon ja ajettiin La Chapelleen. Zääzää ja Laalaa jatkoivat kuitenkin jo hotellillepotellille, koska heidän kurkuissaan pesii basiliskoja ja muita inhoja flunssaoireita.
Miimi saatiin junaan kohti lentoasemaa ja duo Ville ja Jiikku joutuivat pariisissa asuvan suomalaismimmin kyselytunnin kohteeksi. Kun riittävän tarkka selostus asuinpaikoista, matkareiteistä ja sukuhistoriasta oli naiselle annettu saimme luvan jatkaa matkaa. Skujailtiin metrolla Chaps Elyseelle riemukaarta katsomaan. Käytiimpä matkalla kolmessa autonäyttelyssäkin. Tuoreimmat pösöt, rellut ja tojotat on nyt koeistuttu. Omituista. Räpsittiin vielä fotograafit riemukaaresta ja aloitettiin vaellus kohti kotihotlaa. Iltapalaakin haettiin, jonka jölkeen elbattin ja katsottiin eläviä kuvia televiisio-aparaatista. Sitten pakattiin laukut ja alettiin ottamaaan zeettoria kalloonpalloon.
torstai 1. tammikuuta 2009
Bonne annee! Toivottaa montparnasse-setä.
Heräiltiin Reimsista aamuvarhain, pakattiin shitit laukkuihin, vedettiin kenttäaamiainen ja lyötiin Audin pata tulille. Koordinaateiksi heitettiin CDG ja terminaali 1. Ajomatka sujui vikkelästi, 130 kilsaa tunnissa koko matka, keli jäätävää tihkua. Ja Pierret ei osaa ajaa.
Parin tunnin sompailun jälkeen oltiinkin jo lentokentällä helvetistä. CDG:n voisi polttaa ja sen tilalle voisi suunnitella lentokentän joku muu kuin skitsofreniasta kärsivä kokkelipäinen betonimylläri. Auton parkkiin saaminen oli infernaalinen koettelemus, joka teki hermoista riekaleita sekunneissa. Viimein spotti löytyi oikeasta talosta, vartin oleilu maksoi ainoastaan 6,50 €. Heitettiin Mimosalle yläfesset, kielarit ja muut asiaankuuluvat jäähyväiset. Onneksi ei tarvitse olla kauan ilman, koska Miimi lentää huomenna takas tänne... :) (Lisää voi lukea sen omasta reissublogista, check them links.)
Hylättiin CDG:n pölyt ja aloitettiin laskukiito kohti rakkauden kaupungin ydintä. Matkalla suoritettiin eeppisin auton tankkaus ikinä. Oppikirja siitä, kuinka autoja ei tankata, ilmestyy piakkoin tämän retken jälkeen... Esson pihassa suoritettiin sellaiset manööverit, että muutama Jean-Paul ja Pierre-Tiina näkevät painajaisia vielä vanhainkodissa ja lapset pidetään kurissa nuhteessa kertomalla tarinoita Viltsusta joka puoliksi auton ikkunasta ulkona solvaa autoaan käsipyyhkeillä pesevää rouvaa. Vaihdettiin lopulta bensa-asemaa, josta kakkua sai hieman vähemmällä säädöllä.
Tankki täynnä aloitettiin viimeinen lähestyminen ja todentotta, Pariisi ei ole autoilun luvattu maa, vaan suhteellisen v-mäinen ja sekava perse. Hotelli kuitenkin löytyi navigaattorin loisto-ohjeiden avulla. Saatiin respasta parkkihallin avain ja ajettin korttelin ympäri pysäköimään kiesiä. Ovikortilla avautui luukku pienimpään ja ahtaimpaan ja syvmpään luolaan mitä pysäköinnin historiassa on nähty, ja luojan kiitos, hotellin paikat olivat neljä kerrosta maan alla. Madalletun sportikiesimme helmojen ja rampin reunan väliin mahtuu leppoisasti silkkipaperista tehty molekyyli väliin kullakin puolella ja parkkitutka laulaa ave mariaa hälyyttävällä volyymillä. Kuin ihmeen kaupalla vajaat viisi metriä Baijerin terästä kuitenkin saatiin laskettua kuuden sylen syvyyteen ja hikikarpalot saatin kuivattua ja kamat sisään huoneeseen, joka olikin varsin miellyttävä, vaikkakin hieman ahdas. Löytyy kyökki ja kaikki tarvittavat kihvelit ja kahvelit.
Näytä suurempi kartta
Pidempiä ihmettelemättä paukittiin buiduun ostamaan kiisseliä vuoden vaihdetta varten, juhal-ateriaksi otettiin vielä kinkkisapuskat alakerrasta. Hotlamme sijaitsee melkoisen lähellä Palmentiersin metroasemaa mukavalla alueella. Oberkampfin baarikatu on myös lähellä. Kinkkisafkat vatsoissa vetäydyttiin pikku ruokalevolle, joka venyi myöhemmin lähtövalmisteluiksi ja pohjien otoksi. Lähdettiin yöhön joskus puoli kympin tienoilla ja suunnattiin La republiquen metrosteissille, josta linjan 8 metro vei meidät Eiffel-tornin kupeeseen Ecole Militaireen. Tsekattiin Champ De Marsin pude pikaisesti, ja todettiin aikaa olevan parille pullolle mainiota Chablista. Tätä nautiskeltiin läheisessä kestikievarissa todellisella antaumuksella ja olipa keskusteluissa havaittavissa melkoista diippeyttä.
Vuoden 2008 alkaessa käydä vähiin talsittiin takaisin Eiffel - tornin alle odottamaan päräyttävää ilotulitusta. Kaivettiin laukusta Mumms - shampanjat, sikarit, karnevaalimaskit ja muut tötterötorvet ja aloittiin lähtölaskenta. 4, 3, 2, 1, 0 ja BANG - Eiffel torniin sytytettiin oikein vilkkuvat valot päälle. Aikamoinen antikliimaksi. Sydneyssä pistettiin miljoonilla tulitetta taivaalle ja vitun Pierret vääntä napista saatana jouluvalot päälle...MERDE!
Näytä suurempi kartta
Ei lannistuttu, vaan lähettiin joraa hulluna. Suunnaksi otettiin Oberkampf, eli samalla metrolla takasin huudeille. Metrossa alkoi Chabliksen kura vaikuttaa kovaäänisesti ja kävely mestoille oli aikamoista tingelitangelia. Tämä johti siihen, että Jiikun oli mentävä hieman elpymään. Vartin sisään tuutilullaamaan lähtivät myös Zaz ja Lullerz. Villen seikkailut jatkuivat yömyöhään, sisältäen mm. kurdien viihdyttämistä palestiinahuivilla, Kölniläiskaunottarien vokottelua ja eksymistä sadan metrin päässä hotellista...
Tervetuloa 2009 toivoo kolme Montparnasse-setää ja yksi täti. Bonne Annee!!!
Parin tunnin sompailun jälkeen oltiinkin jo lentokentällä helvetistä. CDG:n voisi polttaa ja sen tilalle voisi suunnitella lentokentän joku muu kuin skitsofreniasta kärsivä kokkelipäinen betonimylläri. Auton parkkiin saaminen oli infernaalinen koettelemus, joka teki hermoista riekaleita sekunneissa. Viimein spotti löytyi oikeasta talosta, vartin oleilu maksoi ainoastaan 6,50 €. Heitettiin Mimosalle yläfesset, kielarit ja muut asiaankuuluvat jäähyväiset. Onneksi ei tarvitse olla kauan ilman, koska Miimi lentää huomenna takas tänne... :) (Lisää voi lukea sen omasta reissublogista, check them links.)
Hylättiin CDG:n pölyt ja aloitettiin laskukiito kohti rakkauden kaupungin ydintä. Matkalla suoritettiin eeppisin auton tankkaus ikinä. Oppikirja siitä, kuinka autoja ei tankata, ilmestyy piakkoin tämän retken jälkeen... Esson pihassa suoritettiin sellaiset manööverit, että muutama Jean-Paul ja Pierre-Tiina näkevät painajaisia vielä vanhainkodissa ja lapset pidetään kurissa nuhteessa kertomalla tarinoita Viltsusta joka puoliksi auton ikkunasta ulkona solvaa autoaan käsipyyhkeillä pesevää rouvaa. Vaihdettiin lopulta bensa-asemaa, josta kakkua sai hieman vähemmällä säädöllä.
Tankki täynnä aloitettiin viimeinen lähestyminen ja todentotta, Pariisi ei ole autoilun luvattu maa, vaan suhteellisen v-mäinen ja sekava perse. Hotelli kuitenkin löytyi navigaattorin loisto-ohjeiden avulla. Saatiin respasta parkkihallin avain ja ajettin korttelin ympäri pysäköimään kiesiä. Ovikortilla avautui luukku pienimpään ja ahtaimpaan ja syvmpään luolaan mitä pysäköinnin historiassa on nähty, ja luojan kiitos, hotellin paikat olivat neljä kerrosta maan alla. Madalletun sportikiesimme helmojen ja rampin reunan väliin mahtuu leppoisasti silkkipaperista tehty molekyyli väliin kullakin puolella ja parkkitutka laulaa ave mariaa hälyyttävällä volyymillä. Kuin ihmeen kaupalla vajaat viisi metriä Baijerin terästä kuitenkin saatiin laskettua kuuden sylen syvyyteen ja hikikarpalot saatin kuivattua ja kamat sisään huoneeseen, joka olikin varsin miellyttävä, vaikkakin hieman ahdas. Löytyy kyökki ja kaikki tarvittavat kihvelit ja kahvelit.
Näytä suurempi kartta
Pidempiä ihmettelemättä paukittiin buiduun ostamaan kiisseliä vuoden vaihdetta varten, juhal-ateriaksi otettiin vielä kinkkisapuskat alakerrasta. Hotlamme sijaitsee melkoisen lähellä Palmentiersin metroasemaa mukavalla alueella. Oberkampfin baarikatu on myös lähellä. Kinkkisafkat vatsoissa vetäydyttiin pikku ruokalevolle, joka venyi myöhemmin lähtövalmisteluiksi ja pohjien otoksi. Lähdettiin yöhön joskus puoli kympin tienoilla ja suunnattiin La republiquen metrosteissille, josta linjan 8 metro vei meidät Eiffel-tornin kupeeseen Ecole Militaireen. Tsekattiin Champ De Marsin pude pikaisesti, ja todettiin aikaa olevan parille pullolle mainiota Chablista. Tätä nautiskeltiin läheisessä kestikievarissa todellisella antaumuksella ja olipa keskusteluissa havaittavissa melkoista diippeyttä.
Vuoden 2008 alkaessa käydä vähiin talsittiin takaisin Eiffel - tornin alle odottamaan päräyttävää ilotulitusta. Kaivettiin laukusta Mumms - shampanjat, sikarit, karnevaalimaskit ja muut tötterötorvet ja aloittiin lähtölaskenta. 4, 3, 2, 1, 0 ja BANG - Eiffel torniin sytytettiin oikein vilkkuvat valot päälle. Aikamoinen antikliimaksi. Sydneyssä pistettiin miljoonilla tulitetta taivaalle ja vitun Pierret vääntä napista saatana jouluvalot päälle...MERDE!
Näytä suurempi kartta
Ei lannistuttu, vaan lähettiin joraa hulluna. Suunnaksi otettiin Oberkampf, eli samalla metrolla takasin huudeille. Metrossa alkoi Chabliksen kura vaikuttaa kovaäänisesti ja kävely mestoille oli aikamoista tingelitangelia. Tämä johti siihen, että Jiikun oli mentävä hieman elpymään. Vartin sisään tuutilullaamaan lähtivät myös Zaz ja Lullerz. Villen seikkailut jatkuivat yömyöhään, sisältäen mm. kurdien viihdyttämistä palestiinahuivilla, Kölniläiskaunottarien vokottelua ja eksymistä sadan metrin päässä hotellista...
Tervetuloa 2009 toivoo kolme Montparnasse-setää ja yksi täti. Bonne Annee!!!
tiistai 30. joulukuuta 2008
Kellareiden kasvatit ja johan nyt sopan keitti!
Verenhimoisten olutkirahvien täyttämät unet osoittautuivat vain painajaisiksi, kiitos siitä. Aamu valkeni hieman pöhnäisenä ja hidasliikkeisenä, mutta kuitenkin pissavehkeet saatiin pyykättyä ja jengi pois Hotel Bristolin pahnoilta ennen iltapäivän pimeää. Aamiasta nautittiin sekä omatoimisesti kauapan patonkia, että vapaan ranskan ylpeyden, quick-burgeriketjun, antimia mutustellen.
Kun riittävä määrä carbseja oli löytänyt tiensä suolen mutkaan, oli aika aloittaa natsilarin murhamarssi museoon joka on ehkä auki. Matkalla käytiin Pierre Mulqun samppanjatehtaalla tiedustelemassa käyntiä kellareihin. Ei kuulemma onnistu, koska puodin isäntä oli ns. kokovartalokyrpä tai ranskalaisittain tete de merde. Ja sen mutsi on salee yks putin, eli horatsu. Museo oli luonnollisesti kiinni, joten marssi jatkui kohti eteläistä kaupunginosaa, joka on varsinainen Champagne-talojen keskittymä.
Marssi keskeytettiin ylimääräisellä tauolla Edgarin sumppituvassa, joka oli melkoisen miellyttävä sekä dekooriltaan, että antimiltaan. Kahvittelun lomassa soitettiin matkapuhelimella Pommeryn, Veuve-Cliquetin sekä Piper-Heidsickin skumppapuoteihin, mutta niissä oli kierrokset tukossa tai peruttu pyhiksi.
Taittingerin perinteikäs perhe kuitenkin onnistui kierroksen järjestämään, joten koko seurue pulitti mukisematta kympin kierroksen pääsylipusta. Diikun siirtomaaherran ranskantaidolla kiertueen aikana selvisi muun muassa että Taittingerit ovat keitelleet liemiään jo vuodesta 1865, kellareita on kahdessa osoitteessa homeisissa munkkitunneleissa Reimsin alla yhteensä 14
kilsaa ja pulloja lepäilee niissä kutakuinkin 15 miljoonaa yhteenään. Aika vetävä määrä, vai mitä?
Tunnelissa on ympäri vuoden tasainen 12 astetta ja alemmilla leveleillä 8 astetta. Suomalaisittain tutut pullokoot pikkolo, standardi ja magnum ovat lasten pommacceja 26 litraisen grande paskiaisen rinnalla. Näitä vesseleitä paiskotaan mm. laivojen kylkiin. Sääli tuhlausta, koska kyseinen drinkki on erinomaisen ehtaa herkkua, jota seurueemme suosittelee jokaiselle janoiselle simasuulle ja shamppakaljasonnille.
Kiertue maksoi kympin, sisältäen alkuvideon tiirausta, kellarikiertueen opastuksineen sekä lasillisen namijuomaa. Toimiva setti, kandee käydä.
Shampanjan juonti aiheuttaa nälkää, joten lähdimme metsästämään mäyskettä koko ryhmän voimin. Perusnillityksen ja muun valituksen ja säädön jälkeen apetta löytyikin patonki-Alin kebabbilasta. Ranskalaista tapakulttuuria loukkasi tällä kertaa Lala, joka tietämättäään tilasi ukolta patonkikepsun ja paineli sitten naapurikiskaan pastalle. Hölmistynyt Ali paiskoi mätöt roskiin, kun kävi ilmi, ettei röyhkeä blondiini meinaakaan maksaa appeitaan.
Tästä paineltiin hoteliin, Ville ja Jiikku kuitenkin menivät ostoksille. Pienen hotellilla vietetyn lepohetken jälkeen painuttiin illalliselle Les 3 Brasseries - nimiseen paskaläävään syömään.
Tätä koiralta haisevaa kievaria suositteli hotellin respa. Epic fail. Aluksi mesta vaikutti suhteellisen hyvältä, mutta kun Andy Dickin ulkonäön ja Hessu Hopon fysiikan omaava tarjolija saapui ottamaan tilausta hommat alkoivat mennä puihin. Juomatilaus meni melkein oikein, mutta Lalan sanoessa "One moment, please" pöytään tuli sprite. Villen sidukkakin oli kaksprossasta lasten limppaa. Murkinaksi tilattiin mm. kalakeittoa alkuun ja pääruoiksi sitä sun tätä listalta. Soppien tullessa pöytään ravintolasalissa alkoi pyörtyily, merden hokeminen ja kovaääninen pahan hajun ihmettely. Yrjöttävän hajun lisäksi maku oli karsea. Reseptiksi epäiltiin turska-mato-yrjömixiä, sekä kylähullun kainalohien ja katkarapufondin sekoitusta. Syömättä jäi sekin paska. Pääruoissa sama linja jatkui. Lihat oli läskisiä ja luisia sekundasiivuja, kalat ylikypsiä ja nostettu merestä Amaryllixin toimesta. Ainoa hyvä asia oli viini ja pullotettu vittel-vesi.
Pitkin hampain maksettiin melko hintava lasku ja häivyttiin pihalle kakomaan ja puhumaan pahaa kyökin paskoista antimista. Hamppien pesun ja muutaman limsan ja skumpan jälkeen paha maku on onneksi melkein unohdettu. Nyt nukkumaan.
Kun riittävä määrä carbseja oli löytänyt tiensä suolen mutkaan, oli aika aloittaa natsilarin murhamarssi museoon joka on ehkä auki. Matkalla käytiin Pierre Mulqun samppanjatehtaalla tiedustelemassa käyntiä kellareihin. Ei kuulemma onnistu, koska puodin isäntä oli ns. kokovartalokyrpä tai ranskalaisittain tete de merde. Ja sen mutsi on salee yks putin, eli horatsu. Museo oli luonnollisesti kiinni, joten marssi jatkui kohti eteläistä kaupunginosaa, joka on varsinainen Champagne-talojen keskittymä.
Marssi keskeytettiin ylimääräisellä tauolla Edgarin sumppituvassa, joka oli melkoisen miellyttävä sekä dekooriltaan, että antimiltaan. Kahvittelun lomassa soitettiin matkapuhelimella Pommeryn, Veuve-Cliquetin sekä Piper-Heidsickin skumppapuoteihin, mutta niissä oli kierrokset tukossa tai peruttu pyhiksi.
Taittingerin perinteikäs perhe kuitenkin onnistui kierroksen järjestämään, joten koko seurue pulitti mukisematta kympin kierroksen pääsylipusta. Diikun siirtomaaherran ranskantaidolla kiertueen aikana selvisi muun muassa että Taittingerit ovat keitelleet liemiään jo vuodesta 1865, kellareita on kahdessa osoitteessa homeisissa munkkitunneleissa Reimsin alla yhteensä 14
kilsaa ja pulloja lepäilee niissä kutakuinkin 15 miljoonaa yhteenään. Aika vetävä määrä, vai mitä?
Tunnelissa on ympäri vuoden tasainen 12 astetta ja alemmilla leveleillä 8 astetta. Suomalaisittain tutut pullokoot pikkolo, standardi ja magnum ovat lasten pommacceja 26 litraisen grande paskiaisen rinnalla. Näitä vesseleitä paiskotaan mm. laivojen kylkiin. Sääli tuhlausta, koska kyseinen drinkki on erinomaisen ehtaa herkkua, jota seurueemme suosittelee jokaiselle janoiselle simasuulle ja shamppakaljasonnille.
Kiertue maksoi kympin, sisältäen alkuvideon tiirausta, kellarikiertueen opastuksineen sekä lasillisen namijuomaa. Toimiva setti, kandee käydä.
Shampanjan juonti aiheuttaa nälkää, joten lähdimme metsästämään mäyskettä koko ryhmän voimin. Perusnillityksen ja muun valituksen ja säädön jälkeen apetta löytyikin patonki-Alin kebabbilasta. Ranskalaista tapakulttuuria loukkasi tällä kertaa Lala, joka tietämättäään tilasi ukolta patonkikepsun ja paineli sitten naapurikiskaan pastalle. Hölmistynyt Ali paiskoi mätöt roskiin, kun kävi ilmi, ettei röyhkeä blondiini meinaakaan maksaa appeitaan.
Tästä paineltiin hoteliin, Ville ja Jiikku kuitenkin menivät ostoksille. Pienen hotellilla vietetyn lepohetken jälkeen painuttiin illalliselle Les 3 Brasseries - nimiseen paskaläävään syömään.
Tätä koiralta haisevaa kievaria suositteli hotellin respa. Epic fail. Aluksi mesta vaikutti suhteellisen hyvältä, mutta kun Andy Dickin ulkonäön ja Hessu Hopon fysiikan omaava tarjolija saapui ottamaan tilausta hommat alkoivat mennä puihin. Juomatilaus meni melkein oikein, mutta Lalan sanoessa "One moment, please" pöytään tuli sprite. Villen sidukkakin oli kaksprossasta lasten limppaa. Murkinaksi tilattiin mm. kalakeittoa alkuun ja pääruoiksi sitä sun tätä listalta. Soppien tullessa pöytään ravintolasalissa alkoi pyörtyily, merden hokeminen ja kovaääninen pahan hajun ihmettely. Yrjöttävän hajun lisäksi maku oli karsea. Reseptiksi epäiltiin turska-mato-yrjömixiä, sekä kylähullun kainalohien ja katkarapufondin sekoitusta. Syömättä jäi sekin paska. Pääruoissa sama linja jatkui. Lihat oli läskisiä ja luisia sekundasiivuja, kalat ylikypsiä ja nostettu merestä Amaryllixin toimesta. Ainoa hyvä asia oli viini ja pullotettu vittel-vesi.
Pitkin hampain maksettiin melko hintava lasku ja häivyttiin pihalle kakomaan ja puhumaan pahaa kyökin paskoista antimista. Hamppien pesun ja muutaman limsan ja skumpan jälkeen paha maku on onneksi melkein unohdettu. Nyt nukkumaan.
Shamppanjan isossa kainalossa
Aamun säteet porautuivat krapulaisiin koteloihin sellaisella vimmalla, ettei matkaanlähdöstä meinannut tulla mitään. Kiukulla kamat nakattiin takaisin kuljetuskuutioihin ja ruokittiin darranälkää hotellin kulmalta löytyneen patonkibaarin antimilla. Mukava pullatäti ei haastellut sanaakaan englantia, mutta sydämellinen hymy korvasi puuttuvan kielitaidon. Mättö ei muuten ole halpaa vaan stadintasoista. Curry poleut ja jambo -patongit antoivat hintatasosta riippumatta hiilareita nykäistä vielä pällistelemään Metzin mahtavaa katedraalia sisältä käsin.
Vanhana töhrytoopena jää ihmettelemään miten fransmannit eivät kunnioita vanhoja byggiaan vaan bommailevat sinne tänne, jopa kirkon sisälle (!). Toisaalta jos Stadissa ei olisi purettu puolta kaupunkia joskus 50-70 lukujen hujakoilla, jotta vanhat nastat byggat saataisiin korvattua elementtimonstereilla, olisi kunnioitus vanhoja rakennuksia kohtaan meilläkin vähän erilainen. Ei nollatoleranssille.
Lyhyen kaupunkikäpyttelyn jälkeen Audi baanalle ja Reimsiin läpi tietullien (12.90€).
Hotelli löytyi liian helposti parkkihallin päältä eikä varauksessakaan ollut mitään mogaa. Alkaa vähän kuumottelemaan reissun helppous tähän asti. Tilattaisiin kottikärryllinen säätöä ikävien yllätyksien sijasta! Astetta mukavampi hotelli keskeltä kaupungin päästraadaa oli oiva valinta. Kaikki on kävelymatkan päässä.
View Larger Map
Bagaasit jätettiin leikkimään keskenään hotellihuoneeseen ja ammuttiin enempiä ihmettelemättä etsimään olennaisinta eli sitä shamppista. Messiaanisen jahdin jälkeen löydettiin lavea valikoima kuplivaa about 100m hotellista olevasta kauppakeskuksesta. Reissulle olennainen toveri - nälkä - hakkasi taas patarumpua navan seuduilla, joten buidusta piti lipastaa patonkiyliannostus kinkkuineen ja muine hässäköineen. Kyytipojaksi lastattiin paikallista skumppaa, shammpista ja siideriä. Ole! Vai miten se ny menikään...
Kuningaskuluttajassa tänään shamppanjat:
Moet siinä 30€, Mummsi siinä 30€, halvimmillaan shamppanjaa saa noin kympillä leka ja halvin skumppakura irtoaa hintaan 1,33€. Laatu nousee jyrkästi kun tiskiin latelee euroja yli kaksi tusinaa. Ei ehkä halpaa, mutta kelatkaapa kaikki korkokenkätylleröt, homohäärijät ja muut kuplivan ystävät. Hinta ja ennen kaikkea se valikoima on puolet pienempi ja sata kertaa leveämpi mitä pohjoisessa. Vaihtoehto mökkiviikonlopulle ensi kesänä, que?
Patongit nautittiin leiriolosuhteissa hotellilla ja asiaankuuluvasti kaihtimet kalahtivat kiinni kutakuinkin heti kun viimeiset muruset saatiin rinnuksilta oikeaan osoitteeseen. Pari tuntia kuulanlatausta eli sitä perinteistä powersleeppiä venähti tupliksi ennen kuin saatiin poksautettua kuohuvat auki. Edellistä blogientryä raapustaessa väijyttiin the worldwide internetistä vinkit menomestoiksi ja nytkähdettiin liikkeelle kohti Place de Stalingradia, jossa kuulemma lokaalit nuoret jytää ja syö jappia.
Kaupunki oli autio ku Isoroba juhannusaattona, joten alkoi vähän epäilyttää ranskalaisten ilmeinen seesteisyys ja heikko juhlimisinto maanantaista huolimatta. Nuorten menomesta osoittautui jonkilaiseksi irkkubaariksi sillä erotuksella, että Porvoonkadun Baari lienee enemmän irlantilainen. Meno paikassa oli kuitenkin korkealla puolikkaasta käyttöasteesta huolimatta. Ilmeisesti käynnissä olivat opiskelijabileet tai muut tuiteristen teinitoopejen bakkanaalit, jossa ei juotu sivistyneesti punkkua ja vinoiltu amerikkalaisille baskeri päässä, vaan
juotiin halvinta keskikuraa ja tanssittiin europoppia. Dorkaa ja karseeta, tuu points.
Pilkun tietämillä ujot ranskalaiset tulivat höpöttelemään ja ilmeni että ranskalainen opiskelijahaalari on hassu hattu, johon hankitaan niitä rastimerkkejä ja muita oon-kova-kännäämään-enkä-ikinä-valmistu-killuttimia. Haalarikulttuurin vannoutuneena vihaajana suosittelisin tätä tapaa myös suomalaisille korkeakouluille. Villen pyrkimykset jututtaa bileiden söpöintä opiskelijavossikkaa kariutuivat pahasti, kun patriottinen tai muuten vaan urpo ranskalainen pitkätukka tuli cockblokkaamaan huutelemalla viereen "you like to fuuuuck, eh! Seeeex, eh!? Fuuuuck, you want to fuuuuuuck, eh!?" Vieraskentällä pelattu ottelu säästi Josephin saamasta levyynsä. Ihme urpo.
Paikan räpytettyä pilkkua kuultiin baariminnalta, että oltiin kuulemma sikajurrissa. Omasta mielestämme - eikä myöskään todellisuudessa - tämä pitänyt paikkaansa, joten korjattiin tilannetta vielä päästraadalla yhdellä oluttornilla eli giraffella sekä heikkotasoisella Mojitolla. Epäonnistuttuamme tavoitteessa, päätimme vetäytyä kahden tietämillä pahnoihin.
Vanhana töhrytoopena jää ihmettelemään miten fransmannit eivät kunnioita vanhoja byggiaan vaan bommailevat sinne tänne, jopa kirkon sisälle (!). Toisaalta jos Stadissa ei olisi purettu puolta kaupunkia joskus 50-70 lukujen hujakoilla, jotta vanhat nastat byggat saataisiin korvattua elementtimonstereilla, olisi kunnioitus vanhoja rakennuksia kohtaan meilläkin vähän erilainen. Ei nollatoleranssille.
Lyhyen kaupunkikäpyttelyn jälkeen Audi baanalle ja Reimsiin läpi tietullien (12.90€).
Hotelli löytyi liian helposti parkkihallin päältä eikä varauksessakaan ollut mitään mogaa. Alkaa vähän kuumottelemaan reissun helppous tähän asti. Tilattaisiin kottikärryllinen säätöä ikävien yllätyksien sijasta! Astetta mukavampi hotelli keskeltä kaupungin päästraadaa oli oiva valinta. Kaikki on kävelymatkan päässä.
View Larger Map
Bagaasit jätettiin leikkimään keskenään hotellihuoneeseen ja ammuttiin enempiä ihmettelemättä etsimään olennaisinta eli sitä shamppista. Messiaanisen jahdin jälkeen löydettiin lavea valikoima kuplivaa about 100m hotellista olevasta kauppakeskuksesta. Reissulle olennainen toveri - nälkä - hakkasi taas patarumpua navan seuduilla, joten buidusta piti lipastaa patonkiyliannostus kinkkuineen ja muine hässäköineen. Kyytipojaksi lastattiin paikallista skumppaa, shammpista ja siideriä. Ole! Vai miten se ny menikään...
Kuningaskuluttajassa tänään shamppanjat:
Moet siinä 30€, Mummsi siinä 30€, halvimmillaan shamppanjaa saa noin kympillä leka ja halvin skumppakura irtoaa hintaan 1,33€. Laatu nousee jyrkästi kun tiskiin latelee euroja yli kaksi tusinaa. Ei ehkä halpaa, mutta kelatkaapa kaikki korkokenkätylleröt, homohäärijät ja muut kuplivan ystävät. Hinta ja ennen kaikkea se valikoima on puolet pienempi ja sata kertaa leveämpi mitä pohjoisessa. Vaihtoehto mökkiviikonlopulle ensi kesänä, que?
Patongit nautittiin leiriolosuhteissa hotellilla ja asiaankuuluvasti kaihtimet kalahtivat kiinni kutakuinkin heti kun viimeiset muruset saatiin rinnuksilta oikeaan osoitteeseen. Pari tuntia kuulanlatausta eli sitä perinteistä powersleeppiä venähti tupliksi ennen kuin saatiin poksautettua kuohuvat auki. Edellistä blogientryä raapustaessa väijyttiin the worldwide internetistä vinkit menomestoiksi ja nytkähdettiin liikkeelle kohti Place de Stalingradia, jossa kuulemma lokaalit nuoret jytää ja syö jappia.
Kaupunki oli autio ku Isoroba juhannusaattona, joten alkoi vähän epäilyttää ranskalaisten ilmeinen seesteisyys ja heikko juhlimisinto maanantaista huolimatta. Nuorten menomesta osoittautui jonkilaiseksi irkkubaariksi sillä erotuksella, että Porvoonkadun Baari lienee enemmän irlantilainen. Meno paikassa oli kuitenkin korkealla puolikkaasta käyttöasteesta huolimatta. Ilmeisesti käynnissä olivat opiskelijabileet tai muut tuiteristen teinitoopejen bakkanaalit, jossa ei juotu sivistyneesti punkkua ja vinoiltu amerikkalaisille baskeri päässä, vaan
juotiin halvinta keskikuraa ja tanssittiin europoppia. Dorkaa ja karseeta, tuu points.
Pilkun tietämillä ujot ranskalaiset tulivat höpöttelemään ja ilmeni että ranskalainen opiskelijahaalari on hassu hattu, johon hankitaan niitä rastimerkkejä ja muita oon-kova-kännäämään-enkä-ikinä-valmistu-killuttimia. Haalarikulttuurin vannoutuneena vihaajana suosittelisin tätä tapaa myös suomalaisille korkeakouluille. Villen pyrkimykset jututtaa bileiden söpöintä opiskelijavossikkaa kariutuivat pahasti, kun patriottinen tai muuten vaan urpo ranskalainen pitkätukka tuli cockblokkaamaan huutelemalla viereen "you like to fuuuuck, eh! Seeeex, eh!? Fuuuuck, you want to fuuuuuuck, eh!?" Vieraskentällä pelattu ottelu säästi Josephin saamasta levyynsä. Ihme urpo.
Paikan räpytettyä pilkkua kuultiin baariminnalta, että oltiin kuulemma sikajurrissa. Omasta mielestämme - eikä myöskään todellisuudessa - tämä pitänyt paikkaansa, joten korjattiin tilannetta vielä päästraadalla yhdellä oluttornilla eli giraffella sekä heikkotasoisella Mojitolla. Epäonnistuttuamme tavoitteessa, päätimme vetäytyä kahden tietämillä pahnoihin.
maanantai 29. joulukuuta 2008
Mess izz nö gyy fhö drinking
Ystävällinen teutonihostimme Nina askarteli aamun iloiseksi yllätykseksi mainion saksalaistyylisen aamiaissetin. Survottuamme sadatviidettuhannet uunituoreet sämpyläpullat ja kahvimukit kitusiin, läpsittiin yläläpsyt, halittiin Nina ja hurautettiin sporttiaudi autobahnalle muuttamaan dieseliä hiilidioksidiksi ja liike-energiaksi.
Autobahnajärjestelmä - tuo kansallissosialistisen puolueen lahja Saksan autokansalle - on laadullisesti upea kokemus kesällä koettuihin kohtalaisen kykkäsiin perunapeltoihin eli imperialistiväyliin Ameriikoissa. Parhaimmillaan saimme turvallisissa olosuhteissa pumpattua turbodieselistä potkua 200km tuntinopeuteen, woo-hah!
Navigaattori beamasi reittiohjetta etelään kohti Luxemburgia,jossa pidimme kahvitauon ja hoidimme pankkiasioita, kun kerran paikan päälle osuimme. Lux on Kampin kaimastaan poiketen vanha ja arvokas. Molemmissa yhteistä on ilmeinen varakkuus. Hoidettuamme takakontissa maanneelle natsikullalle turvallisen kodin, siirryttiin viimeiset kilometrit Ranskan puolelle Metziin illan hämärtyessä. Lyhyt siirtyminen sekä kivuton kuin mikä. Navigaattori vinkkasi hotellin ja saimme ensiyrittämällä huokean majan paloturvallisuudeltaan bensiinitynnyriä muistuttavasta hotellista keskustan eteläisestä lahkeesta.
View Larger Map
Ensikosketukselta fiilis oli todella ranskalainen. Laajahkon keskustan byggat on rakennettu joskus kehruu-Jennyn ollessa kuumin tekninen vimpain ja imperialismin ollessa muotia. Jouluvaloja on käytetty epäamerikkalaisittain sopivasti ja hehkuviiniä sai ostaa katukojuista parilla eurolla. Oui ja mon dieu!
Ninan herkkuampparit oli muutettu jo tunteja sitten pieruksi, joten piti etsiä murkinaa tarjoava puoti ja sassiin! Ikävä keskieurooppalainen taipumus on toteuttaa sunnuntaisin täydellinen liike-elämän shutdown. Melkeinpä koko kaupunki oli kiinni paria ökykallista brasserieta lukuun ottamatta. Metzin suosikkilajin eli sokkelohipan päätteeksi löydettiin italialaistyyppinen pastajointti ytimestä.
Ensimmäinen kosketus ranskalaisiin ja heidän kielitaitoonsa oli odotettu, mutta silti yllättävä. Tarjoilija kyllä ymmärsi englanniksi esitetyt tilaukset, mutta tarkentavat kysymykset asiakkaalle esitettiin ranskaksi. Muukalaislegioonan ajoilta hankittu ranskantaito oli pahasti ruosteessa, mutta saimme tilauksen halutuksi vain parilla mogalla, joka ei huumaavan nälän rinnnalla enää haitannut.
Safkaaminen aiheuttaa aina janon ja kiertelimme keskustaa metskatessa baareja, onnistumistason ollessa aika alhainen suhteessa käveltyihin metreihin. Toisaalta samalla sai hyvän turistipalan Metzin arkkitehtuurikakusta.
Järjestyksessä toisen baarin ovella monsieur Jiikku kyseli lokaaleilta vinkkejä ja kaipa nuo ranskanhemmot vähän piruili kun olivat ohjaamassa meitä oikopäätä homobaariin. Saatiin pidäteltyä Villen intoa rynnätä mahdollisiin mr. Wet t-shirt contesteihin vain vaivoin. Vinkkikaverin toteamuksesta keskustelun päätteeksi saatiin otsikko tälle blogientrylle. Metz ei ole humppakaupunki, mutta disneymäisen kuvakirjamaisuuden takia mainio linnadiggareille ja muille historiaimailijoille.
Suosittelemme enemmän päiväreissukohteeksi, kuin yöpymisturneeksi.
Spuidukvintetti ei kuitenkaan lannistunut ja matkalla hotlaan hähää-Miimi bongasi kuppilan, josta sai niitä painobaarista tuttuja pöytään kannettavia muutaman litran kaljahanoja kohtuuhintaan. Imailtiin kolme tornia kaljaa viiniputeleiden kera ja ratsastettiin pilkun jälkeen linnanherroina nukkumaan. Huomenna Reims ja shamppanja. Voi maksaparkaa...
Autobahnajärjestelmä - tuo kansallissosialistisen puolueen lahja Saksan autokansalle - on laadullisesti upea kokemus kesällä koettuihin kohtalaisen kykkäsiin perunapeltoihin eli imperialistiväyliin Ameriikoissa. Parhaimmillaan saimme turvallisissa olosuhteissa pumpattua turbodieselistä potkua 200km tuntinopeuteen, woo-hah!
Navigaattori beamasi reittiohjetta etelään kohti Luxemburgia,jossa pidimme kahvitauon ja hoidimme pankkiasioita, kun kerran paikan päälle osuimme. Lux on Kampin kaimastaan poiketen vanha ja arvokas. Molemmissa yhteistä on ilmeinen varakkuus. Hoidettuamme takakontissa maanneelle natsikullalle turvallisen kodin, siirryttiin viimeiset kilometrit Ranskan puolelle Metziin illan hämärtyessä. Lyhyt siirtyminen sekä kivuton kuin mikä. Navigaattori vinkkasi hotellin ja saimme ensiyrittämällä huokean majan paloturvallisuudeltaan bensiinitynnyriä muistuttavasta hotellista keskustan eteläisestä lahkeesta.
View Larger Map
Ensikosketukselta fiilis oli todella ranskalainen. Laajahkon keskustan byggat on rakennettu joskus kehruu-Jennyn ollessa kuumin tekninen vimpain ja imperialismin ollessa muotia. Jouluvaloja on käytetty epäamerikkalaisittain sopivasti ja hehkuviiniä sai ostaa katukojuista parilla eurolla. Oui ja mon dieu!
Ninan herkkuampparit oli muutettu jo tunteja sitten pieruksi, joten piti etsiä murkinaa tarjoava puoti ja sassiin! Ikävä keskieurooppalainen taipumus on toteuttaa sunnuntaisin täydellinen liike-elämän shutdown. Melkeinpä koko kaupunki oli kiinni paria ökykallista brasserieta lukuun ottamatta. Metzin suosikkilajin eli sokkelohipan päätteeksi löydettiin italialaistyyppinen pastajointti ytimestä.
Ensimmäinen kosketus ranskalaisiin ja heidän kielitaitoonsa oli odotettu, mutta silti yllättävä. Tarjoilija kyllä ymmärsi englanniksi esitetyt tilaukset, mutta tarkentavat kysymykset asiakkaalle esitettiin ranskaksi. Muukalaislegioonan ajoilta hankittu ranskantaito oli pahasti ruosteessa, mutta saimme tilauksen halutuksi vain parilla mogalla, joka ei huumaavan nälän rinnnalla enää haitannut.
Safkaaminen aiheuttaa aina janon ja kiertelimme keskustaa metskatessa baareja, onnistumistason ollessa aika alhainen suhteessa käveltyihin metreihin. Toisaalta samalla sai hyvän turistipalan Metzin arkkitehtuurikakusta.
Järjestyksessä toisen baarin ovella monsieur Jiikku kyseli lokaaleilta vinkkejä ja kaipa nuo ranskanhemmot vähän piruili kun olivat ohjaamassa meitä oikopäätä homobaariin. Saatiin pidäteltyä Villen intoa rynnätä mahdollisiin mr. Wet t-shirt contesteihin vain vaivoin. Vinkkikaverin toteamuksesta keskustelun päätteeksi saatiin otsikko tälle blogientrylle. Metz ei ole humppakaupunki, mutta disneymäisen kuvakirjamaisuuden takia mainio linnadiggareille ja muille historiaimailijoille.
Suosittelemme enemmän päiväreissukohteeksi, kuin yöpymisturneeksi.
Spuidukvintetti ei kuitenkaan lannistunut ja matkalla hotlaan hähää-Miimi bongasi kuppilan, josta sai niitä painobaarista tuttuja pöytään kannettavia muutaman litran kaljahanoja kohtuuhintaan. Imailtiin kolme tornia kaljaa viiniputeleiden kera ja ratsastettiin pilkun jälkeen linnanherroina nukkumaan. Huomenna Reims ja shamppanja. Voi maksaparkaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
