Parin tunnin sompailun jälkeen oltiinkin jo lentokentällä helvetistä. CDG:n voisi polttaa ja sen tilalle voisi suunnitella lentokentän joku muu kuin skitsofreniasta kärsivä kokkelipäinen betonimylläri. Auton parkkiin saaminen oli infernaalinen koettelemus, joka teki hermoista riekaleita sekunneissa. Viimein spotti löytyi oikeasta talosta, vartin oleilu maksoi ainoastaan 6,50 €. Heitettiin Mimosalle yläfesset, kielarit ja muut asiaankuuluvat jäähyväiset. Onneksi ei tarvitse olla kauan ilman, koska Miimi lentää huomenna takas tänne... :) (Lisää voi lukea sen omasta reissublogista, check them links.)
Hylättiin CDG:n pölyt ja aloitettiin laskukiito kohti rakkauden kaupungin ydintä. Matkalla suoritettiin eeppisin auton tankkaus ikinä. Oppikirja siitä, kuinka autoja ei tankata, ilmestyy piakkoin tämän retken jälkeen... Esson pihassa suoritettiin sellaiset manööverit, että muutama Jean-Paul ja Pierre-Tiina näkevät painajaisia vielä vanhainkodissa ja lapset pidetään kurissa nuhteessa kertomalla tarinoita Viltsusta joka puoliksi auton ikkunasta ulkona solvaa autoaan käsipyyhkeillä pesevää rouvaa. Vaihdettiin lopulta bensa-asemaa, josta kakkua sai hieman vähemmällä säädöllä.
Tankki täynnä aloitettiin viimeinen lähestyminen ja todentotta, Pariisi ei ole autoilun luvattu maa, vaan suhteellisen v-mäinen ja sekava perse. Hotelli kuitenkin löytyi navigaattorin loisto-ohjeiden avulla. Saatiin respasta parkkihallin avain ja ajettin korttelin ympäri pysäköimään kiesiä. Ovikortilla avautui luukku pienimpään ja ahtaimpaan ja syvmpään luolaan mitä pysäköinnin historiassa on nähty, ja luojan kiitos, hotellin paikat olivat neljä kerrosta maan alla. Madalletun sportikiesimme helmojen ja rampin reunan väliin mahtuu leppoisasti silkkipaperista tehty molekyyli väliin kullakin puolella ja parkkitutka laulaa ave mariaa hälyyttävällä volyymillä. Kuin ihmeen kaupalla vajaat viisi metriä Baijerin terästä kuitenkin saatiin laskettua kuuden sylen syvyyteen ja hikikarpalot saatin kuivattua ja kamat sisään huoneeseen, joka olikin varsin miellyttävä, vaikkakin hieman ahdas. Löytyy kyökki ja kaikki tarvittavat kihvelit ja kahvelit.
Näytä suurempi kartta
Pidempiä ihmettelemättä paukittiin buiduun ostamaan kiisseliä vuoden vaihdetta varten, juhal-ateriaksi otettiin vielä kinkkisapuskat alakerrasta. Hotlamme sijaitsee melkoisen lähellä Palmentiersin metroasemaa mukavalla alueella. Oberkampfin baarikatu on myös lähellä. Kinkkisafkat vatsoissa vetäydyttiin pikku ruokalevolle, joka venyi myöhemmin lähtövalmisteluiksi ja pohjien otoksi. Lähdettiin yöhön joskus puoli kympin tienoilla ja suunnattiin La republiquen metrosteissille, josta linjan 8 metro vei meidät Eiffel-tornin kupeeseen Ecole Militaireen. Tsekattiin Champ De Marsin pude pikaisesti, ja todettiin aikaa olevan parille pullolle mainiota Chablista. Tätä nautiskeltiin läheisessä kestikievarissa todellisella antaumuksella ja olipa keskusteluissa havaittavissa melkoista diippeyttä.
Vuoden 2008 alkaessa käydä vähiin talsittiin takaisin Eiffel - tornin alle odottamaan päräyttävää ilotulitusta. Kaivettiin laukusta Mumms - shampanjat, sikarit, karnevaalimaskit ja muut tötterötorvet ja aloittiin lähtölaskenta. 4, 3, 2, 1, 0 ja BANG - Eiffel torniin sytytettiin oikein vilkkuvat valot päälle. Aikamoinen antikliimaksi. Sydneyssä pistettiin miljoonilla tulitetta taivaalle ja vitun Pierret vääntä napista saatana jouluvalot päälle...MERDE!
Näytä suurempi kartta
Ei lannistuttu, vaan lähettiin joraa hulluna. Suunnaksi otettiin Oberkampf, eli samalla metrolla takasin huudeille. Metrossa alkoi Chabliksen kura vaikuttaa kovaäänisesti ja kävely mestoille oli aikamoista tingelitangelia. Tämä johti siihen, että Jiikun oli mentävä hieman elpymään. Vartin sisään tuutilullaamaan lähtivät myös Zaz ja Lullerz. Villen seikkailut jatkuivat yömyöhään, sisältäen mm. kurdien viihdyttämistä palestiinahuivilla, Kölniläiskaunottarien vokottelua ja eksymistä sadan metrin päässä hotellista...
Tervetuloa 2009 toivoo kolme Montparnasse-setää ja yksi täti. Bonne Annee!!!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti