Mess izz nö gyy fhö drinking

Ystävällinen teutonihostimme Nina askarteli aamun iloiseksi yllätykseksi mainion saksalaistyylisen aamiaissetin. Survottuamme sadatviidettuhannet uunituoreet sämpyläpullat ja kahvimukit kitusiin, läpsittiin yläläpsyt, halittiin Nina ja hurautettiin sporttiaudi autobahnalle muuttamaan dieseliä hiilidioksidiksi ja liike-energiaksi.

Autobahnajärjestelmä - tuo kansallissosialistisen puolueen lahja Saksan autokansalle - on laadullisesti upea kokemus kesällä koettuihin kohtalaisen kykkäsiin perunapeltoihin eli imperialistiväyliin Ameriikoissa. Parhaimmillaan saimme turvallisissa olosuhteissa pumpattua turbodieselistä potkua 200km tuntinopeuteen, woo-hah!

Navigaattori beamasi reittiohjetta etelään kohti Luxemburgia,jossa pidimme kahvitauon ja hoidimme pankkiasioita, kun kerran paikan päälle osuimme. Lux on Kampin kaimastaan poiketen vanha ja arvokas. Molemmissa yhteistä on ilmeinen varakkuus. Hoidettuamme takakontissa maanneelle natsikullalle turvallisen kodin, siirryttiin viimeiset kilometrit Ranskan puolelle Metziin illan hämärtyessä. Lyhyt siirtyminen sekä kivuton kuin mikä. Navigaattori vinkkasi hotellin ja saimme ensiyrittämällä huokean majan paloturvallisuudeltaan bensiinitynnyriä muistuttavasta hotellista keskustan eteläisestä lahkeesta.


View Larger Map

Ensikosketukselta fiilis oli todella ranskalainen. Laajahkon keskustan byggat on rakennettu joskus kehruu-Jennyn ollessa kuumin tekninen vimpain ja imperialismin ollessa muotia. Jouluvaloja on käytetty epäamerikkalaisittain sopivasti ja hehkuviiniä sai ostaa katukojuista parilla eurolla. Oui ja mon dieu!

Ninan herkkuampparit oli muutettu jo tunteja sitten pieruksi, joten piti etsiä murkinaa tarjoava puoti ja sassiin! Ikävä keskieurooppalainen taipumus on toteuttaa sunnuntaisin täydellinen liike-elämän shutdown. Melkeinpä koko kaupunki oli kiinni paria ökykallista brasserieta lukuun ottamatta. Metzin suosikkilajin eli sokkelohipan päätteeksi löydettiin italialaistyyppinen pastajointti ytimestä.

Ensimmäinen kosketus ranskalaisiin ja heidän kielitaitoonsa oli odotettu, mutta silti yllättävä. Tarjoilija kyllä ymmärsi englanniksi esitetyt tilaukset, mutta tarkentavat kysymykset asiakkaalle esitettiin ranskaksi. Muukalaislegioonan ajoilta hankittu ranskantaito oli pahasti ruosteessa, mutta saimme tilauksen halutuksi vain parilla mogalla, joka ei huumaavan nälän rinnnalla enää haitannut.

Safkaaminen aiheuttaa aina janon ja kiertelimme keskustaa metskatessa baareja, onnistumistason ollessa aika alhainen suhteessa käveltyihin metreihin. Toisaalta samalla sai hyvän turistipalan Metzin arkkitehtuurikakusta.



Järjestyksessä toisen baarin ovella monsieur Jiikku kyseli lokaaleilta vinkkejä ja kaipa nuo ranskanhemmot vähän piruili kun olivat ohjaamassa meitä oikopäätä homobaariin. Saatiin pidäteltyä Villen intoa rynnätä mahdollisiin mr. Wet t-shirt contesteihin vain vaivoin. Vinkkikaverin toteamuksesta keskustelun päätteeksi saatiin otsikko tälle blogientrylle. Metz ei ole humppakaupunki, mutta disneymäisen kuvakirjamaisuuden takia mainio linnadiggareille ja muille historiaimailijoille.
Suosittelemme enemmän päiväreissukohteeksi, kuin yöpymisturneeksi.

Spuidukvintetti ei kuitenkaan lannistunut ja matkalla hotlaan hähää-Miimi bongasi kuppilan, josta sai niitä painobaarista tuttuja pöytään kannettavia muutaman litran kaljahanoja kohtuuhintaan. Imailtiin kolme tornia kaljaa viiniputeleiden kera ja ratsastettiin pilkun jälkeen linnanherroina nukkumaan. Huomenna Reims ja shamppanja. Voi maksaparkaa...